Tuntuuko, että olet vähän hukassa itsesi kanssa?

Eräs asiakkaani oli tehnyt paljon työtä itsensä kanssa, mutta nyt hänestä tuntui, että hän oli rakentamassa suurin piirtein koko identiteettiään uudelleen. Vanhat harrastukset eivät kiinnostaneet enää samalla tavalla kuin ennen. Hän pohti ystävyyssuhteitaan, ja jopa avioliitto tuntui jollain tapaa erilaiselta. Hän ei ollut varma, mitä hän haluaisi tulevaisuudessa uraltaan. Hän oli huomannut, että jopa omat arvot olivat alkaneet muuttua. Kaikki ei tuntunut huonolta, mutta olo oli hieman eksynyt – ja hän mietti, saisiko päänsä enää koskaan kunnolla kasaan.

Tässä, mitä sanoin hänelle. Ehkä siitä on sinullekin hyötyä.

Yhden sortin SankariMatka.

Hämmennyksesi tarkoittaa, että olet tehnyt hyvää työtä itsesi kanssa!
Syvempi paraneminen tai merkityksellinen kasvu sisältävät luonnostaan vaiheen, jossa uusi ja muuttunut täytyy integroida osaksi itseä – ja se sekoittaa usein vähän pakkaa. Se on kuin lisäisi jotain varastohuoneeseen: täytyy järjestellä uudelleen ja ehkä luopuakin sellaisesta, mikä ei enää sovi mukaan. Tämä on matkasi seuraava ”haaste”, mutta se on samalla myös lahja – sinä saat nyt tietoisesti määritellä, kuka olet ja millainen ihminen haluat olla.

Aiemmin sisäinen maailmasi saattoi muistuttaa vähän visiotaulua, jonka kuvat oli pitkälti kerätty ympäriltä – muilta ihmisiltä. Nyt olet tekemässä taulua, joka on tietoisesti ja aidosti entistä enemmän sinun.

Yksi hauska tapa tarkastella minkä tahansa kasvunsa prosessia on sankarimatkan näkökulmasta. (Googlaa The Hero’s Journey – se on oikeasti hyvä! 😊)
Olet jo kulkenut “ovesta, josta ei ole paluuta (entiseen)” ja olet nyt seuraavassa vaiheessa. Hyvin tehty! Nyt on integraation aika.

Muutos on väistämätöntä, kasvu on vapaaehtoista. Ja sinä selvästi olet valinnut kasvun. Jos tuntuu, että olet jumissa, älä epäröi ottaa yhteyttä. Tällä hetkellä voit kuitenkin arjessasi ihan hyvin. Osaat kuunnella ja arvioida ”helikopteriperspektiivistä” omia ajatuksiasi ja niistä nousevia tunteita, väitelläkin itsesi ja aivojesi syöttämien vanhojen autopilotti-ehdotusten kanssa. Pystyt istumaan epämukavissakin tunteissa ja odottamaan, että mielesi prosessoi ja tekee kirkastustyötä. On aika luonnollista, että sellainen aivotyö välillä vähän väsyttää.Olet hypänny t yhdeltä rannalta kohti uutta ja olet tällä hetkellä keskellä ilmalentoa. Se ei ole sama kuin olla eksyksissä tai jumissa. Se on loikka kohti jotain uutta, mutta epätietoisuus siitä, mitä vastarannalla on edessä, toki kiusaa ennakoitavuuteen ja varman päälle pelaamiseen rakennettuja aivojamme. Samalla kuitenkin keräät myös taitoja seuraavaa kierrosta varten omassa SankariMatkassasi.

Ja silläkin on väliä, kuinka vanha olet.
On hyvä muistaa, että me kaikki käymme läpi tietyt psykososiaaliset kehitysvaiheet elämän varrella vauvasta kuolemaan. Jokaisella vaiheella on omat kehitystehtävänsä. En usko, että kukaan meistä suoriutuu niistä “täydellisesti”, mutta onneksi elämä tarjoaa meille monia mahdollisuuksia palata niihin ja työstää eteenpäin – rakkaussuhteissa, vanhemmuudessa, terapiassa, osaavassa coachingissa, hyvissä verkkokursseissa, kirjoissa ja muussa vastaavassa.

Jotta saat paremmin kiinni psykososiaalisen kehityksen vaiheista, mieti, miten teini-iässä rakennetaan tietoisesti omannäköistä identiteettiä kavereiden ja yhä enemmän avautuvan ympäröivän maailman vaikutuksessa. Muokataan sitä, joka on muodostunut lapsuudessa. Varhaisaikuisuudessa tullaan taas astetta lähemmäksi itseä, kun opiskellaan, aloitetaan työelämässä, ja opetellaan muodostamaan läheisiä, vastavuoroisia ihmissuhteita ja miten voi olla lähellä toista, mutta samalla oma erillinen itsensä ja pitää kiinni terveistä rajoistaan. Hyvä esimerkki tyypillisestä jumista tässä kohtaa on nuori aikuinen, jolla on syystä tai toisesta haasteita jaksaa omilleen lapsuuden kodista muuttamiseen kuuluvaa yksinäisyyden tunnetta, ja joka sitä paetakseen ryntää toistuvasti itselleen epäterveisiin seurustelusuhteisiin.

Kolmekymppisenä elämässä painottuu usein uran rakentaminen ja mahdollisesti perheen perustaminen. Se tuo mukanaan uuden vaiheen henkilökohtaista, sosiaalista, emotionaalista ja älyllistä kasvua – ja samalla uuden mahdollisuuden arvioida itseään, arvojaan ja tavoitteitaan uudelleen.

Sitten tulee keski-iän vaihe. Sitä kutsutaan usein kriisiksi, mutta itse pidän enemmän alkuperäisestä kiinalaisesta merkityksestä: vaara ja mahdollisuus. Sanotaan, että jonkinlainen pysähtyminen, uudelleen arviointi ja hakeminen on edessä 40 – 50 – vuotiaana. Minä kutsun sitä välitilinpäätöksen vaiheeksi. Mitä olen tehnyt elämälläni tähän asti? Mikä on roolini ja paikkani elämässäni ja yhteiskunnassa? Miten haluan elää elämäni toisen puolikkaan? Mitä haluan säilyttää? Mikä kaipaa muutosta? Jotkut tekevät suuria ja näkyviä muutoksia – uusi ura, uusi parisuhde, uusi elämäntapa. Toiset taas käyvät läpi hiljaista, sisäistä muutosta. Jokainen käy läpi enemmän tai vähemmän sumuisen vaiheen, jossa ajatukset ja tunteet ovat ristiriitaisia ja vetävät hetkittäin eri suuntiin, kunnes uusi selkeys alkaa hahmottua. Ja siinä samalla ihminen tulee jälleen harppauksen enemmän omaksi itsekseen.

Usein ajattelemme, että kaikki mikä tuntuu sekavalta, epämääräiseltä tai epämukavalta on merkki jostain ongelmasta – traumasta, uupumuksesta, ADHD:stä tai muusta. Ja joskus se toki onkin niin, mutta on tärkeä myös tiedostaa, mikä on normaalia kasvua, muutoksia ja sosiaalista sekä emotionaalista oppimista.

Jos elämän ensimmäinen puolisko on turvan ja oman paikan etsimistä ja ulkoisiin odotuksiin sopeutumista, toinen puolisko on enemmän kasvamista ”sisältä ulospäin”, entistä näkyvämmäksi tulemista. Kehitystehtäviä riittää sitten vielä jälkipuoliskollakin ja joidenkin filosofioiden ja uskontojen mukaan seikkailu jatkuu seuraavassa elämässä.
Dalai Lama sanoi eräässä haastattelussa:

”Uskon, että olen jo elänyt 14 elämää. Ja ehkä nyt minun ei enää tarvitse palata.”

Parempi siis varmaan vaan opetella nauttimaan matkasta! 😄

Jos kaipaat MindGuard Coachingia tai psykoterapeuttista tukea oman prosessisi tueksi, ole yhteydessä!