Sherlock Holmes-hatut päähän, nyt jäljitetään triggereitä

Meillä kaikilla on aivoissa automaattisia reitityksiä, jotka on tarkoitettu auttamaan meitä reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Jotain tapahtuu tai joku sanoo jotakin. Aivot tekevät välittömän tulkinnan ja ohjaavat kehoa tuottamaan tunteen, jonka tarkoitus on saada  sinut reagoimaan tarkoituksen mukaisella tavalla – aiempien kokemusten perusteella. Historian opit eivät kuitenkaan aina ole hyödyllisiä uusissa tilanteissa. Jos huomaat reagoivasi johonkin tilanteeseen suhteettoman voimakkaasti, mukana saattaa tulla ylimääräistä latausta historiastasi. Omien triggerien ja niiden alkuperän tunnistaminen auttaa ottamaan niihin etäisyyttä. Historiaa ei voi muuttaa, mutta sen vaikutuksia kannattaa oppia erottamaan nykyhetkestä ja tiedostaa, että ne voivat värittää tulkintojasi.

“Kuka tahansa voi suuttua – se on helppoa. Mutta olla vihainen oikealle ihmiselle, oikeassa määrin, oikeaan aikaan, oikeasta syystä ja oikealla tavalla – se ei ole jokaisen vallassa eikä helppoa.”
— Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka, kirja II, luku 9

Itse sanon usein: Jos televisio on rikki, leivänpaahtimen korjaaminen ei auta. Aletaan siis jäljittämään… Ensimmäinen avain on: tiedostamine. Toinen pysähtyminen ja itsensä rauhoittaminen. Ankkurin pudottaminen, rauhallinen hengittely ja tunteen läpi odottelu. Kolmas on tilanteen analysointi ja itsen hakeminen historiasta nykypäivään. Neljäs on itsetuntemuksen syventäminen ja laajentaminen.

Monet asiakkaani ovat kokeneet seuraavat vaiheet hyödyllisiksi:

1. Piirrä elämänviiva‍

Merkitse eri ikävaiheet ja kirjoita ylös, millaisia tilanteita muistoina nousee mieleesi (myötätuntoisesti – ne olivat sinun kokemuksiasi ja tunteitasi siinä iässä). Kirjoita myönteiset kokemukset yhdelle puolelle, kivuliaat toiselle. Myönteiset osoittavat, mitä arvostat ja tavoittelet. Kivuliaat paljastavat, missä aivosi ovat oppineet aistimaan ’vaaran’ merkkejä. Mieti löydätkö niille jotain yhteisiä teemoja. Pelkäätkö tekeväsi virheitä? Jännitätkö ehkä uusia tilanteita, ihmisiä, tai esiintymistä? Ärsyynnytkö nopeasti, jos koet jonkun määräilevän sinua tai sivuuttavan kokemuksesi? Vetäydytkö ja myötäiletkö, jos toinen on vihainen? Tulkitsetko korjaavan palautteen helposti ikäväksi kritiikiksi ja huomaat hyökkääväsi takaisin?

2. Kuulostele

Millaisissa tilanteissa mielesi palaa joihinkin tiettyihin muistoihin: Minkä ikäinen olet muistikuvassa? Missä olet? Tämä auttaa hahmottamaan, mistä osa nykyhetken suhteettomasta tunnekuormasta tai reagointitarpeesta kumpuaa. Kyse ei ole traumaterapiasta eikä trauman kokemisesta uudelleen. Historiassa kannattaa vierailla vain sen verran kuin on tarpeen, jotta tavoitat, millaisista kokemuksista herkkyytesi jonkun tietyn teeman osalta nousee. – Eräs asiakkaani oli lapsena kokenut usein jäävänsä kaveripiirissä sivuun. Hän huomasi niiden kokemusten vaikuttaneen hänen tapaansa pohtia ylen määrin muiden ihmisten suhtautumista itseensä ja ensisijaisesti aina olettaen, ettei hänestä pohjimmiltaan kuitenkaan pidetä. Niinpä hän myös illanistujaisissa tai työpalaverissa oli herkistynyt etsimään merkkejä ”aavistuksensa” tueksi. Ja silloinhan niitä helposti myös luulee löytävänsä. Näin hän tajusi saman itsesuojelutaipumuksensa vaikuttavan monella tavalla nykypäivässä. Tultuaan ketjusta tietoiseksi, hän saattoi puhua itselleen rauhoittavasti aina epäilyksen noustessa ja huomasi voivansa nopeasti paremmin.

Voit ajatella tavoitteeksi, että tuot itsesi historiasta enemmän tähän päivään ja jätät mennet sinne, minne ne kuuluvat. Ole itsellesi lempeä ja myötätuntoinen, mutta myös jämäkkä aikuinen. Ajattele metaforana: jos kerran kohtasit krokotiilin joella vedenhakureissullasi, olet ymmärrettävästi varuillasi siellä seuraavallakin kerralla. Triggerien jäljityksen avulla saat rauhoitettua hermostoasi kiittämällä, kun aivosi huolehtivaisesti varoittavat vaarasta, ja muistuttamalla sitten itseäsi lempeästi, että et ole enää koko joen kanssa missään tekemisissä. Ja jos kohtaat uuden krokotiilin, on hienoa, että osaat havaita riskin nopeasti, ja toimia siinä hetkessä tilanteen vaatimalla tavalla. Onhan se parempi kuin, että hömelönä tulisit syödyksi. Kokemus ei siis ole mennyt hukkaan, mutta sen ei ole tarkoitus aiheuttaa pelkoa jokaisella uintireissullasi sielläkin, missä krokotiileja ei edes ole. Saatko kiinni?

Historia ei muutu, mutta kehosi yliherkkyys alkaa rauhoittumaan. Pystyt olemaan paremmin läsnä nykyhetkessä joustavammin, näkemään tilanteet selkeämmin, ja siten myös reagoimaan niissä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.

Aloita tarkastelemalla myönteisiä triggereistäsi ja odotuksia, jotta opit hahmottamaan ilmiötä. Mikä saa sinut innostumaan? Odottamaan jotakin malttamattomana? Voit sitten siirtyä vähitellen vaikeampiinkin tunteisiin. Tarkkaile, älä tuomitse, anna tunteen ja mielikuvien tulla ja mennä. Et ole enää ”siellä”, mutta opit aikanaan selviytymiskeinon – ja aivosi yrittävät suojella sinua yllyttämällä sinua toimimaan samoin. Nyt ole ”iso” ja voit valita toisin!

3. Kuvittele ottavasi nuoremman itsesi halaukseen

Jos esimerkiksi muistat, että kuljit lapsena kotiin koulusta kiusatuksi joutumisen jälkeen, näe mielessäsi ottavasi tuon pienen itsesi kainaloon. Halaa häntä ja sano: Nyt on vuosi 2025. Me emme ole enää siellä. – Tämä on voimakas keino rauhoittaa itseäsi ja muistuttaa hermostoasi siitä, että olet turvassa tässä hetkessä. Olet kasvanut aikuiseksi itsellesi.

4. Laajenna sitten uteliasta itsetutkiskeluasi

Pohdi, millaiset nykyhetken tilanteet muistuttavat sinua aiemmista kokemuksistasi ja sysäävät sinut autopilotilla ”vanhalle moottoritielle”? Esimerkiksi: Saatat stressaantuneena pyrkiä tekemään kaiken itse, koska nuorempana et voinut luottaa aikuisiin ja opettelit selviytymään yksin. Vaadit itseltäsi paljon ja pyrit kontrolloimaan tilanteita. Se saattaa näyttäytyä esimerkiksi parisuhteessa toiselle epäluottamuksena. Toinen kokee, ettei hän osaa tehdä mielestäsi ”mitään” oikein ja vetäytyy. Sinun mielesi tulkitsee, ettei hän välitä eikä häneen voi luottaa. Olet takaisin kaikkien aiempien yksin jäämistesi äärellä. Mielesi kehottaa palaamaan vanhaan selviytymiskeinoosi ja tekemään itse. Samalla nousee ehkä kiukkua ja pettymystä, joka purkautuu kumppaniin ja saa hänet vetäytymään lisää. Ja kehä on valmis. Millaisille ”kehille” sinä päädyt? – Tiedosta, että voit katkaista kehän nyt, kun olet siitä tietoinen. Mieti miten ja puhu havainnoistasi puolisosi kanssa.

Yhteenvetona‍

Ajattele aivojasi ’tieverkostona’. Jos et pysähdy, aivot toimivat automaattiohjauksella. Ne haluavat prosessoida asiat nopeasti ja pitää sinut turvassa – ja ennustavat tulevaa menneen perusteella. Mutta jos aivojesi “ohjelmistossa” on vain Counter-Strike, et voi pelata Minecraftia. Jatkat reagoimista vanhoilla keinoilla – vaikka ne eivät enää toimisi. Triggeri on yksinkertaisesti pieni tiedonmurunen, jonka aivosi yhdistävät salamannopeasti johonkin aiempaan kokemukseesi. Mitä kivuliaampi – tai varhaisempi – tuo kokemus on ollut, sitä voimakkaammalta nykyhetkessäkin nouseva tunne voi tuntua. Et tunne vain tätä hetkeä – vaan myös kaikkea aiemmin koettua ja sillä itsesäätelyn tasolla, joka sinulla sen ikäisenä oli.

Hengitä, pudota ankkuri. Anna tunteen mennä ohi. Rauhoita itseäsi muistuttamalla, ettet ole enää siellä. Kuvittele, että poistut vanhalta moottoritieltä heti ensimmäisestä rampista. Teet u-käännöksen. Kun opit pysähtymään ja jäljittämään reaktiosi alkuperään, vanhat autopilottireitit alkavat menettää otettaan. Alat huomaamaan jo risteyksessä ja ennätät kääntyä toiseen suuntaan.

Sinä ansaitset hyvän elämän – et sellaista, joka toistaa vanhaa kipua. Tämä on vain lyhyt ja yksinkertaistettu kartta, mutta toivottavasti se tarjoaa sinulle suuntaa eteenpäin. ❤️

Huom. Tämä kartta on ainoastaan psykoedukatiivinen eikä korvaa terapiaa. Jos olet tilanteessa tai ihmissuhteessa, joka satuttaa sinua jatkuvasti, hae tukea ja harkitse tapoja muuttaa ympäristöäsi. Jos reaktiosi tuntuvat vaikeilta sietää ja hallita, ota yhteyttä minuun tai johonkin toiseen ammattilaiseen. Usein jo muutama tapaaminen auttaa. Pääasia, ettet jää yksin.