Tämä tarina EASELin kehityspolusta 90-luvulta tähän päivään ei pyri olemaan mitenkään kaiken kattava, mutta siis jonkinlainen aikajana eri sovellusten syntyajankohdista ja niiden taustoista minun näkökulmastani katsottuna. Tervetuloa nojatuolimatkalle !

Opiskelin ratsastuksen opettajaksi Englannissa heti lukion päätettyäni. Lapsuuteni opettaja Suomessa ja oppi-isäni Englannissa pitivät filosofi Martin Buberin termein, Minä-Sinä-suhdetta (vrt. Minä-se) itsestään selvänä sekä ihmisten että ihmisen ja hevosen välillä. Englannissa opettajani puhui myös paljon siitä, miten ihminen oppii hevosilta ennen kaikkea itsestään ja, että hevosten kanssa työskentely edellyttää kasvamista ihmisenä. Olen aikuisena oppinut arvostamaan miten hienon yhdistelmän vanhaa suomalaista hevosmiestaitoa ja klassista ratsastusta sain noina vuosina oppia, ja miten merkitykselliseksi urallani on muodostunut työtodistukseni lause Englannissa “Mari ratsastaa tunteella ja hevoset tekevät mielellään hänen kanssaan töitä”. Vapaaehtoisuuteen perustuvista yhteistyösuhteista tuli loppu elämäkseni tietoinen tavoitteeni niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa.

Terveyden biokemistinä innostukseni kohteita olivat stressin biokemia, virukset ja bakteerien vastustuskyky antibiootteja vastaan. Neljä tieteellistä julkaisua ja useita kansainvälisiä kongresseja myöhemmin etsin suuntaani äitiyslomalla. Kansainvälinen tiedemaailman into eläinten kloonaamiseen jonkinlaisen vähempiarvoisten elämän hallitsemisen nimissä ja kotimaiset yritykset manipuloida Huomen-vasikka lypsämään ihmisille insuliinia maidossaan tuntui vastenmieliseltä kehitykseltä pieni poikavauva sylissä. Sen sijaan 90-luvun puolivälissä voimakkaasti noussut sosiaalinen neurotiede, oppiminen sekä ihmisten suhde toisiin ihmisiin ja muihin sosiaalisiin laumaeläimiin veivät minut mennessään. Kolme omaa lasta ja kiinnostus oppimiseen johdattivat minut siten eläinlääketieteellisen tutkijauralta koulumaailmaan opettamaan käytöksellään haastavien nuorten erityisluokkaa.

Rakensimme ensimmäisen version EASELista ja monet nykyisinkin käytössä olevat psykoedukatiiviset työkalut erityisluokkani nuorten kanssa. He olivat vaarassa ajautua sivuun yhteiskunnasta ja sellaisesta elämästä, josta he  jonakin päivänä unelvoivat. Sosioemotionaalisten taitojen heikkous oli jokaisella nuorella suurempi syy vaikeuksiin kuin akateemiset pulmat. Ne olivat myös syy-seuraus-mielessä ensin korjattava palikka. Meidän oli yhdessä löydettävä joku  tapa vahvistaa itsetuntemusta, itsehallintaa, sosiaalista tilannetajua ja empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja ja myötäelämisenkykyä – ja siten lopulta kykyä ”ohjata itseään” tekemään valintoja ja päätöksiä vastuullisesti ja harkiten. Vasta sitten saatoin opettaa matematiikkaa yms.  Meidän piti yhdessä oppia oppimaan ja rakentaa yhteisöllisyyttä .

Biokemistinä olin kiinnostuneena seurannut sosiaalisen neurotieteen kehitystä ja yhtenä kannustimenani toimi CASEL (www.casel.org), joka oli juuri USA:ssa perustettu Daniel Golemanin johdolla. Omaura-yhdistyksen kautta tutustuin City-As-School-pedagogiikkaan, joka oli syntynyt New Yorkissa 70-luvulla ja tänäkin päivänä toimii siellä. Niinpä EASEL® – ohjelmaa toteutettiin kaupunki kouluna-pedagogiikan rinnalla päivittäisessä koulutyössä ja leirikouluissa Turun saaristossa, ja jopa englannin suullisen kurssin muodossa Espanjassa. Leirikouluissa oli usein miten mukana myös joku koiristamme. Eläintyöparityöskentelyn historiikki on oman tarinansa aihe.

Portti-luokassa tulokset puhuivat puolestaan ja EASELin koulumuotoa olen sittemmin toteuttanut yhtä hyvin tuloksin Savikon tilalla SankariMatka-ohjelmissa ja SavikkoKoulussa käytöksen vakavien pulmien vuoksi huostaanottovaarassa olevien lasten ja nuorten kanssa. Aina muutaman vuoden välein olen palannut pariksi vuodeksi kouluun erityisluokanopettajaksi tai ainakin työskennellyt lasten ja nuorten kanssa päivittääkseni EASEL – työmuotoa ja omaakin osaamistani. Pidän lasten ja nuorten henkisen levollisuuden astetta parhaana barometrina yhteiskuntamme tilasta.

Portin oppilaat kehittivät EASELia joka hetki ja antoivat sanat monille sen keskeisille arvoille. Ote Portti-luokan päiväkirjasta vuodelta 1998:  “opettaja on kuin sherpa (Himalajalla vuoristo-oppaita). Asiakas kertoo sherpalle mille vuorelle hän haluaa kiivetä (sherpa voi koittaa puhua järkeä jos meinaa ihan hölmölle vuorelle). Sherpa tietää hyvät reitit ja mitä pitää olla mukana. Se osaa myös lukea sääilmiöitä. Sherpa kulkee asiakkaan rinnalla sen tahtia ja kantaa osan tavaroista. Välillä sherpa voi antaa lisähappea ja muutenkin pitää turvassa. Sherpa ei kitise turhia ja monet niistä on käyny Mount Everestin huipulla monta kertaa eikä pidä itsestään suurta ääntä.” Kun siis vuodesta 2005 alkaen järjestetyissä ohjaajakoulutuksissa ja menetelmätyöpajoissa puhutaan EASEL Ohjaajista sherpoina, se johtuu tästä. Tässä on myös kerrottava, että kesällä 2019 pieni joukko silloisia porttilaisia järjesti 20v  luokkakokouksen, johon minäkin olin kutsuttu. Ja miten mieletön ilta siintä tulikin näiden huikeiden tyyppien kanssa. Siinä sitten tuntikausia muiden ravintolavieraiden ihmetykseksi kertoiltiin muistoja, liikututtiin ja naurettiin. Ja tuntui hyvältä voida kiittää kaikkien iiseliläisten ja heidän asiakkaittensa puolesta porttilaisia, joita ilman meillä ei olisi EASELiä, Toleranssiympyrää, Suhteen Rakentamisen Prosessia jne. joille on kaiken lisäksi tullut viime vuosina paljonkin tutkimuksellista tukea tieteen mennessä eteenpäin.

Vahva uskoni seikkailukasvatukseen ja eläimiin sosiaalisten tunnetaitojen kehittäjänä juonsi jo omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Samalla tavalla “historiallisista syistä” EASELiin kuului alusta alkaen poikkitieteellisyys ja periaatteiden peilaaminen biotieteiden ja sosiaalisen neurotieteen tutkimustuloksiin. Olen pohjakoulutukseltani biokemisti sivuaineenani eläinfysiologia, erityiskasvatustieteen opinnot tutkintoon sisällyttänyt ammatillinen opettaja. Biokemistit yrittävät työkseen selvittää vastauksia kysymyksiin miksi ja miten jotakin tapahtuu. Sosiaalinen neurotiede pyrkii yhdistämään biologiaa ja psykologisia ilmiöitä. Toimivat pedagogiset ratkaisut, psykologia ja vaikuttavien terapiasuuntausten elementit perustuvat psykobiologiaan ja sosiaaliseen neurotieteeseen lähitieteineen – ja sulkee mpyrän. Tämä lienee yksi syy siihen, että EASEL Ohjaaja – koulutuksen käyneet sanovat usein, että EASELissa mennään psykologian tai psykoterapian koulutuksia syvemmälle siihen miten ja miksi tehdään niin kuin tehdään.

Erityispedagogiikassa minua kiinnosti ns. vaihtoehtopedagogiikkojen kokonaisvaltaisuus, yhteisöllisyyteen panostaminen ja kokemuksellisen oppimisen aitous. Kokemuksellisuus ei ole sama asia kuin toiminnallisuus, sillä suurin seikkailu tapahtuu jokaisen omassa päässä. Mutta kun peruskoululainen laskee ekaluokalla kirjan sivulta kolmosta kuvaavia perhosia ja nollaa esittäviä koppakuoriaisia yhteen ja koittaa tajuta miten koppis voi olla “ei mitään”, Montessori-koulun oppilas rullaa miljoonan helmen nauhan luokan ovesta ulos ja oppii konkreettisesti, että miljoona on kamalan paljon enemmän kuin sata ja että nolla-laatikkoon ei tule tikkua, mutta muihin tulee numeroa vastaava lukumäärä. Kaupunki kouluna-pedagogiikassa iso osa peruskoulun yläluokkien opetussuunnitelman sisällöstä pilkotaan oppimistehtäviksi, joita voidaan toteuttaa luokan ulkopuolella työpaikoilla (nykyiset JOPO-luokat). Ohjataan tietoisesti omaa oppimista samalla kun urakoidaan mahdollisimman itseohjautuvasti annettuja tehtäviä. Otetaan vastuu omasta oppimisesta ja elämästä samalla kun yhteisöllisyys synnyttää välittämistä ja toisten huomioimista, alentaa stressipisteitä ja vapauttaa siten aivokapasiteettia luovalle ongelmanratkaisulle ja oppimiselle.

Ihan samat elementit ja lainalaisuudet pätevät aikuisten oppimiseen ja esim. innovaatioiden ja tuottavuuden kasvuun yritysmaailmassa. Kyse on asenteesta enemmän kuin siitä mitä tehdään. Jotkut yritykset ovatkin aktiivisesti rakentaneet toimintakulttuurinsa nykytietoa hyödyntäen ihmisten tuottavuuden turvaamisen näkökulmasta. Monissa vielä tehdään töitä ja käydään sitten erikseen, eri ajalla, koulutuksessa tai valmennuksessa olemassa luovia ja oppimassa uutta. Huomasin myös pian, että voidakseni oikeasti auttaa lapsia ja nuoria, minun oli pystyttävä auttamaan aikuisia, jotka heidän kanssaan työskenteli. Niinpä opiskelin työnohjaajaksi. Ja kun se koulutus ei auttanut vanhempien kanssa, piti opiskella perheterapeutiksi. Nyt olen tunnekeskeisen pariterapian koulutuksessa, sillä vanhempien parisuhde (eronkin jälkeen) on lasten koti. Jos haluan ennaltaehkäistä lasten kehityksellisiä traumoja ja tukea kasvua, paras aloittaa parien tukemisella…

EASELin keskeisiin elementteihin kuului alusta saakka dialogisuus ja dialektisuus. Ihmisinä tasa-arvoisina kohtaaminen ja avoin keskustelu (se vatulointi ja yhdessä ihmettely), sekä sellaisen henkisen ja fyysisen tilan rakentaminen, jossa ihminen voi kokea olevansa samaan aikaan sellaisenaan rakastettava ja riittävä ja kuitenkin jossakin asiassa myös tarvita muutosta ja oppimista. Muutoksen ja oppimisen tueksi EASELiin kuuluu aina psykoedukatiivisen tiedon ja työkalujen jakaminen, joiden avulla ohjattavan itsetuntemus, itsehallinta ja vastuullisten päätösten tekemisen edellytykset vahvistuvat ja hän voi saavuttaa takaisin hänelle kuuluvan elämänhallintansa.

EASEL Ohjaajat puhuvat legopalikoista: jos ohjattavalla on keltaisia ja vihreitä palikoita, ei hän voi rakentaa punaista kattoa. Ohjaajan tehtävä on levittää reilusti kaikki itsellään olevat punaiset palikat pöydälle asiakkaan kokeiltavaksi, eikä pitää ohjattavaa odottelemassa ns. oman lampun syttymistä. Lamppua voi polttaa ennemmin siinä, että rakentaa sitten palikoilla talostaan aivan oman näköisensä. Kovin helposti me sanomme nuorille mitä ei saa tehdä, mutta emme kerro konkreettisesti miten me haluaisimme heidän toimivan emmekä ehkä anna siihen työkalujakaan. Yksinkertainen esimerkki koulumaailmasta : EASEL®-koulutettu opettaja toteaa juuri nyt istumisen paikallaan oppilaalle vaikeaksi ja opettaa hänelle Toleranssi-ympyrän, hengitysharjoituksen, ja opiskelutekniikoita, joiden avulla oppilaan on mahdollista jaksaa ohjata ajatuksiaan ja myös istua ja tehdä tehtäviä. Oppilaalla on myös mahdollisuus muita häiritsemättä valita missä tilassa / paikassa pystyy parhaiten työskentelemään ja pitää huilitaukoja ennen kuin ei enää jaksa. Itsesäätelyä voi oppia vain, kun saa mahdolisuuksia reagoida tunnistaessaan nousevan levottomuuden tai väsymisen. Opettajan työtä on huolehtia levollisella, välittävällä “laumanjohtajuudellaan” koko luokan tunnetilan pysymisestä levollisen aktiivisena ja turvallisen tuntuisena, jotta oppiminen ja paneutuminen asiaan on yleensä “aivoteknisesti” mahdollista.

Samat periaatteet toimivat meidän aikuistenkin kanssa. Ihminen motivoituu ympäristössä, jossa kokee riittävän porukkaan kuulumisen ja sitä kautta turvallisuuden tunteen, riittävän autonomian sekä kompetenssin tunteen (SDT-motivaatioteoria, Deci & Ryan 2001). Jokainen haluaa voida hyvin, menestyä urallaan ja tehdä työnsä hyvin ja tekee tarvittavia muutoksiakin, kun vain tietää mitä, miten ja miksi.

Haasteiden edessä hyvät tunnetaidot omaava aikuinen vaikuttaa niihin asioihin joihin voi ja sopeutuu loppuun muuttamalla omaa ajatteluaan/asennoitumistaan tarvitsematta aina hyväksyä tilanteita. Harmittaa kyllä, mutta tunnetaitava aikuinen pystyy sen kanssa olemaan tarvitsematta purkaa oloaan ympäristöön, kostaa tai turruttaa esim. alkoholilla. EASELin tavoitteita on mm. antaa aikuisille tietoa ja työkaluja siitä miten ihmisen mieli toimii ja miten sitä voi omalla kohdallaan opetella ohjaamaan niin, että tunteet ovat aidosti informaatiota ympäristön vaikutuksista meihin ja auttavat siten hienosäätämään reaktioitamme rakentaviksi eikä lisää ongelmia aiheuttaviksi.

Alusta asti EASELiin kuuluivat kokemukselliset aktiviteetit, joiden tulee aina olla ns. aitoja. EASELissa ei käytetä perinteisiä draamamenetelmiä tai pohdita kuvitteellisia tilanteita, vaan tutkitaan aidoissa tilanteissa itsessä ja ryhmässä nousevia teemoja, ajattelukaavoja, tunteita ja toimintatapoja. Opitaan itsestä ja mitä tapahtuu kun ollaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aidoksi tilanteeksi sopii yhtä hyvin kalliolaskeutuminen, piirustus- tai matematiikan tehtävä, tilanne työpaikalla, kahvinkeitossa tai leikissä, tai ohjattu vuorovaikutustilanne työmuotoon koulutetun EASEL-koiran tai hevosen kanssa. Luonto ja elämä itsessään on sen verran ihmeitä täynnä, että jokainen päivä tarjoaa tilaisuuksia oppia, kun niihin vain kiinnittää huomiota.

Vuonna 2000 muutimme perheemme kanssa neljäksi vuodeksi Kiinaan. Kansainvälisen koulun yhteisökasvatus ja Pekingin kansainvälisen Montessori-koulun kaiken toiminnan läpi kulkenut kokonaisvaltainen kasvatustyö muokkasivat EASEL®‘in pedagogista ajattelua ja käytäntöjä. Koulutin Montessori-koulun henkilökuntaa kokemuksellisessa tunnekasvatuksessa ja sain vastineeksi osallistua AMS:n opettajakoulutukseen. Montessorissa 3-6 vuotiaiden lasten normaaliopetus on suoraan erityisopetusta, jossa hyödynnetään sitä mitä tiedetään lasten kehityksestä ja sosiaalikonstruktivistisesta oppimisesta.

Siellä myös korjautui se aiemmista erityispedagogiikan opinnoista jäänyt virhekäsitykseni, että Montessori-pedagogiikka ei kannustaisi luovuutta, leikkiä ja mielikuvitusta. Järjestys vain on toinen: Ensin ihmetellään yhdessä missä karhut oikeasti asuvat ja mitä ne syövät. Sitten luetaan Kultakutri-satu ja löydetään sitä huumori. Kutsukaa minua pinttyneeksi luonnontieteilijäksi, mutta minusta järjestys on oikea. Tuskin olen ainoa opettaja, joka on yrittänyt murrosikäiselle nykynuorelle selittää, että ihminen ei oikeasti pysty hyppäämään kerrostalon katolta satuttamatta itseään. Muistan senkin yhdeksäsluokkalaisen pojan, jonka maailmankuvassa Suomessa käytettiin paljon sähköä per asukas koska Suomi on korkeiden vuorten ympäröimä maa eikä aurinko siksi ylety paistamaan meille ja talvista tulee kylmiä ja pimeitä. Kummassakaan keskustelussa ei oppilas herkutellut mielikuvituksen ja huumorin ulottuvuudella.

Erityisesti vaikutuksen kuitenkin teki opettajien vuorovaikutuskoulutus. Missään muualla en ole nähnyt vastaavaa tietoista panostusta siihen tapaan, jolla opettajat puhuvat lapsille ja toisilleen sanallisesti ja sanattomasti. Se näkyi kaikissa tilanteissa ja siirtyi EASEL Ohjaaja – koulutusten keskeiseksi pohdinnan kohteeksi. Montessori-luokassa ei käsketä istumaan paikoilleen vaan sanotaan, että me liikumme täällä rauhallisesti kävellen, jotta emme vahingossa satuta ystävää törmäämällä häneen tai tönäise kaverin keskeneräistä työtä rikki. Jokainen kohtaaminen on pedagoginen ja myös mallintaa lapsille kokonaista arvomaailmaa ja koulun kulttuuria. Vastuu kohtaamisten ja tehtyjen ratkaisujen pedagogisesta annista on aina aikuisella, joka nostaa palkkaansa ammattitaitoisesta työnteosta.

Lapsella on omalta osaltaan ikä- ja kehitystasonsa mukainen vastuu omasta käyttäytymisensä vaikutuksista toisiin, mutta opettaja ei voi perustella omaa toimintaansa vastareaktiona lapsen käytökselle. Eikä sillä, ettei jaksa toistaa jotakin nätisti kun sillä ei näyttäisi olevan vaikutusta. Itsehallintaa lapset opettelevat ympäristössä ja oppimisjärjestelyissä, jotka mahdollistavat itsen kuuntelun ja tauon pitämisen kun se omien aivojen jaksamiselle on tarpeen. Jo 3-6-vuotiaat opettelevat näin kantamaan vastuun oman toiminnan säätelemisestä niin ettei häiritse muiden työskentelyä. Samat periaatteet olivat toimineet teini-ikäisten kanssa Portti-luokassa, mutta pienten ja alakouluikäisten lasten luokkien energinen levollisuus oli vaikuttavaa koettavaa ja keinot saavuttaa se yhtä yksinkertaiset kuin isompienkin lasten kanssa.

EASEL Ohjaajat pohtivat paljon sanojen merkitystä ja omien asenteiden ja uskomusten vaikutuksia kykyymme kuulla toisten viestit niin kuin he ne tarkoittavat. EASELissa huonokin käytös nähdään yrityksenä kommunikoida ja EASEL Ohjaaja Ninni Westerlundin kuolemattoman puuskahduksen sanoin “sillä mennään mitä on”. Jokainen asiakas ja ohjaaja tekevät sillä hetkellä parhaansa. Täydellistä ei ole, erehtymättömäksi ei pidä lupautua, mutta ohjaaja on asiakasta varten ja asiakkaan tarpeiden tulee olla ohjaustyön punainen lanka. Asiakkaasta tykkäämisen tai tykkäämättömyyden ei pitäisi kuulua yhtälöön lainkaan. TS. jonkun toisen ihmisen murrosikäisen lapsen haistattelun ei pitäisi saada ohjaajaa pois tasapainosta. (Oman lapsen kohdalla siihen voi sitten jo hyvällä syyllä reagoida suuremmallakin tunteella…)

Kansainvälisten koulujen pedagogiikassa on hyvin merkittävässä asemassa monikulttuurinen yhteisökasvatus, erilaisuuden ja omanlaisuuden näkeminen rikkautena niin yksilö- kuin kulttuuritasoilla, sekä myötäelämisenkyvyn ja sosiaalisen vastuuntunnon herättäminen. Niistä ei vain puhuta, vaan koko henkilökunnan on mallinnettava omalla toiminnallaan koulun arvoja ja pyrittävä saamaan koko yhteisö mukaan.

ISB:n musiikinopettaja herra Ratz jakoi syyskuussa kaikille kolmannen luokan oppilaille soittimen ja perusti suuren puhallinorkesterin. Konserteissa, joita oli useita, hän ohjeisti enemmän vanhempia riittävien suosionosoitusten antamisessa kuin oppilaita pysymään samassa kappaleessa. Ilman herra Ratzia meidän perheessämme ei ehkä olisi käyrätorvistia, klarinetistia ja huilistia. Muistan myös kuinka koulun bussimatkalla yksi pieni poika teki gallupia matkustajien edustamista uskontokunnista, arvottamatta ja jokaisen kohdalla yhtä ihastuneen uteliaana.

Uteliaisuus ja erilaisten tapojen rikkaus on yksi EASELin poisluovuttamatomia arvoja. Ohjaaja-koulutusten päätöstyöpajoissa on kuin olisi ammuttu yksi “EASEL-raketti” ja sitten ihastellaan miten se jakautuu useiksi ainutlaatuisiksi sovelluksiksi taivaalle. Kurssilaiset itsekin säännönmukaisesti kokevat viimeisen työpajan, joissa jokainen esittelee oman päättötyönsä, koko koulutuksen parhaaksi. Meille kouluttajille ne ovat aina yhtä liikutuksen, kiitollisuuden ja ylpeyden juhlaa. EASEL lähtee taas elämään omaa elämäänsä upeiden ammattilaisten työssä, jokaisella omannäköisenä mutta kuitenkin tunnistettavana.

Päätyötäni oli opettaa Pekingissä asuvia ulkomaalaisia lapsia ja aikuisia Sheerwood Beijing International Equestrian Club – ratsastuskoulussa kouluttaakseni koulun kiinalaisia työntekijöitä ratsastuksenohjaajiksi ja hevosenhoitajiksi. Tehtävänanto oli “nostaa paikka kansainväliselle tasolle”. Asiakasryhmät koostettiin sitten alkeista PSG:een ja hevosten kanssa tehtiin mielenkiintoista työtä. Tallilla oli mm 6 omaa kasvattia, mennessäni 2 v, jotka koulutimme. Suurin ja arvokkain oppimisen paikka oli kuitenkin esimiestyön ja kulttuurin erot.

Tiivistetysti voisi summata, että omistaja oli yhden Kiinan entisen kulttuuriministerin poika, komensin yksissä vip-vieraiden grillibileissä tallipoikien kauhuksi Kiinan toiseksi korkeimman kenraalin hevosen selästä alas (sain myöhemmin häneltä teeastiaston eli ei hätää), opetin erään öljyvaltion kuningashuoneen prinssiä ja prinsessaa, mutta myös vuoristokylän köyhistä oloista siivoojaksi tullutta urani lahjakkainta poikaa. Sain jakaa lukemattomia unohtumattomia hetkiä niin henkilökunnan kuin yli 20 maasta tulleiden asiakkaiden kanssa. Jouduin myös n. kerran kuussa antamaan henkilökohtaisen “lakkovaroitukseni” saadakseni milloin minkäkin ruuan tai lämmityksen järjestymään talipojille tai hevosille.

Aloittaessani Sheerwoodissa isoimpia ongelmiani oli saada korkea-arvoisten vieraiden hupi muuttumaan kuka-pysyy-pisimpään kyydissä – kisailusta hevosystävällisempään malliin. Ratsastin Ailai – hevosella ilman suitsia ja satulaa vip-vieraiden grillijuhlissa “näytöksenä”, jotta saimme pukumiesten uudeksi tavoitteeksi saada hevonen vapaana seuraamaan agility-radalla ja innokkaimmat opettajaoppilaideni kiinankielisille ratsastustunneille. Samalla syntyi eläkkeellä olleen eläinlääketieteen professorin ja paikan omistajien kanssa Sheerwood Animal Welfare Centre, jonka koirahoitolalla rahoitettiin löytöeläintyötä ja pidettiin hevostaitokursseja eläinlääketieteen opiskelijoille.

Muutto toiselle paikkakunnalla, saatikka toiseen maahan ja kulttuuriin, aiheuttaa psykologien mukaan korkeammat stressipisteet kuin läheisen kuolema. EASELin seuraava sovellus syntyikin tarpeesta vastata ratsastuskouluasiakkaiden, pääasiassa perheen isän työn vuoksi Pekingiin muuttaneiden naisten ja tyttöjen, sosioemotionaalisiin tarpeisiin ja stressin vähentämiseen. Syntyi mm. huippusuositut ”Ladies’ morning ride” – aamupäiväryhmät, joissa kolmeen tuntiin sisältyi myös kahvittelua, Qi Gongia ja lukupiiriä…

Oppimista ei tapahdu stressialueella eivätkä hevoset tee yhteistyötä ihmisen kanssa, joka on sisäisesti turbulenssissa, mutta koittaa esittää rentoa ja rohkeaa. Onnettomuusriskit vain kasvavat. Monestakaan syystä onnettomuuksien sattuminen ei ollut Pekingissä toivottavaa. EASEL HorseTraining ja HorseTalk-pedagogiikka (nimi teinioppilaiden keksimä) saivat siksi neljän vuoden tiukan testin. Kiinalaisen henkilökunnan kanssa opiskelimme yhdessä myös mikä on meissä ihmisissä yhteistä, mikä kulttuurin ja kielen mukanaan tuomaa. Ja miten yhteyden rakentaminen ja kommunikaatio toimivat lopulta kovin samanlaisesti ihmisen ja hevosen välillä ja kahden eri kulttuurista tulevan ihmisen välillä, joilla ei ole yhteistä kieltä.

Vuonna 2004 USA:ssa suorittamani EponaQuest Instructor-koulutus hevosavusteisesta valmennuksesta ja terapiasta jatkoi omaa sosioemotionaalisen oppimisen prosessiani tehokkaasti. Olin ensimmäinen Pohjois-Amerikan ulkopuolinen osallistuja ja edelleen ainoa suomalainen. Puhun toisena kielenäni englantia, mutta se ei aina taannut ymmärretyksi tulemista. Opin konkreettisesti mihin vuorovaikutustilanteessa voi omalla 50%:llaan vaikuttaa ja mihin ei. Syntyi myös yksi EASEL Ohjaajien slogan “I understand the words but I am missing the logic”. Sen jatkoksi tuli luontevasti toinen yhtä monikäyttöinen “still confused but hopefully on a higher level”.

Vuosi antoi paljon ja sitoi erityisesti hevosavusteisen oppimisen ja terapian kollegaverkostoon USA:ssa. Olin mukana EFMHA:n eettisen komitean konsulttina 2004 laatimassa edelleen (nyk. Path:issa) käytössä olevia hevosavusteisen mielenterveystyön eettisiä sääntöjä ja sen jälkeen standardikomitean jäsenenä laatimassa alalle standardeja. Työ eettisten kysymysten ja standardien parissa on jatkunut ja tuonut kutsuja luennoimaan aiheesta useammillakin foorumeilla. EASELissa eläintyöparien eettinen hoito ja kohtelu niin kotioloissa kuin asiakastyötilanteissa on poisluovuttamaton arvo. Se ei ole ainoastaan eettistä, vaan vaikuttavuuden ja laadun edellytys. Ei ole mahdollista esim. opettaa itsekeskeisesti toisten rajoja rikkovalle nuorelle molemminpuolista kunnioitusta, luottamusta ja hoivaa, jos harjoituskumppanina toimiva hevonen on paikalla pakotettuna ja sidottuna kiinni tai näennäisen vapaana ilman tilaa aidosti kävellä pois.

Kiinassa tutustuimme Virpi Liirus-Mäkelän kanssa ja EASELin teoreettinen viitekehys ja filosofia olivat aktiivisen työstämisen kohteena. Virpi toi EASELiin vahvan ratkaisu- ja voimavarakeskeisen työnohjauksellisen otteen. Hän myös nosti keskiöön ohjaustyölle tärkeän teeman: vastuun, häpeän, syyllisyyden ja armollisuuden välisen dialogin. Vuonna 2005 aloitimme yhdessä tarjoamaan toisille ohjaus- tai terapiatyötä tekeville työpajoja ja ensimmäisiä ohjaajakoulutuksia EASEL-työmuodosta.

EASEL®Ohjaaja-koulutusten tasaisen korkean laadun varmistamiseksi Suomessa ja ulkomailla kaikki EASEL menetelmäkoulutukset edellyttävät EASEL Trainer-tasoista pääkouluttajaa ja niissä on EASEL Training järjestäjänä yksin tai yhteistyökumppanien kanssa. (Vuoteen 2011 saakka todistukset myönsi Cavesson Ltd, jossa vastasin EASEL-koulutuksista ja jolta ostin liiketoiminnan ET:lle.)

Tilausluennot ja -koulutuspäivät yrityksille, yhdistyksille ja oppilaitoksille kuuluvat normaaliin työhömme, mutta EASEL on hyväksytty myös laajempiin yhteistyökoulutuksiin yhteistyökumppaneina mm.

2006 Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus

2008-2010 Mittuniversitet, Ruotsi

2009 ohjaajakoulutukset levisivät ulkomaille luontevana jatkona ulkolaisten asiakkaiden vierailuille Suomessa työpajoissa ja yhteistyölle ulkolaisten kollegojen kanssa. Belgiassa käynnistyi kaksi ryhmää joihin tuli osallistujia myös Ranskasta, Sveitsistä, Norjasta ja Ruotsista.

2010 EFE:n kautta koulutuksia EU – komission esimiehille

2010-2011 Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus EduCluster Finland

2010 Nordanstigin ja kolmen muun yhteishanke Ruotsissa valitsi EASELin yhdeksi avohuollon ostopalvelujen laatukriteeriksi ja järjesti palveluntarjoajille osakustannetun EASEL Ohjaaja-koulutuksen

2011 Suomen Työnohjaajat ry hyväksyi EASEL-työnohjaajakoulutuksen ja ensimmäiset EASEL Coachit valmistuivat.

2012 Jyränkölän ja Kalliolan Setlementti

2007-14 ProAgria Uusimaa

2013-14 ProAgria Oulu

2014-15 Elsa ry

2007 alkoivat Savikossa EASELin sovellukset MysteeriKoulu-perheohjelmat, SankariMatka-poikien ja vanhempien vertaisryhmät sekä lyhytkestoista päiväsijoitusta ja kotikoulua tarjonnut SavikkoKoulu. Sittemmin SankariMatka-ohjelman tyyppisiä lasten tunnekasvatusryhmiä ovat toteuttaneet useammat EASEL Ohjaajat mm. Pieksämäen kunnan lastensuojelussa (sosiaalityöntekijä-perhetyöntekijä-työpari, useita Pannan Taluttajat – ryhmiä), Paloniemen sairaalan ratsastusterapiayksikössä, ja Hämeenlinnassa koulun tiloissa (SisuSakki-ryhmä).

Matkan varrella olen työnohjannut ja kouluttanut eri pituisissa koulutuspäivissä ja työpajoissa eri alojen ammattilaisia ja opiskelijoita, luennoinut seminaareissa ja kansainvälisissä kongresseissa, valmentanut työyhteisöjä aina Brysselin EU-komission esimiehiä myöten jne. Lopulta kyse on kaikilla foorumeilla ollut siitä miten me voimme olla sosiaalisia ja yhteistyökykyisiä pienentämättä (tai suurentamatta) itseämme ja omaa osaamistamme. Miten voimme pitää rajojamme joutumatta sulkemaan toisia pois, päästää lähelle hukkaamatta itseämme. Miten ohjata, opettaa, kasvattaa, johtaa toisia, ts asettaa toisille tavoitteita ja rajoja kunnioittavasti, rakentavasti, tuloksia ja hyvinvointia tuottavasti.

EASEL yhdistää vaikuttavaksi tunnettujen työmuotojen keskeisiä elementtejä ja tutkimustietoa ihmisten omaan kokemukseen. Ajattelen, että rakennamme näyttämön, työtilan, johon asiakas tuo “käsikirjoituksensa” (joskus vasta hajanaisina ideoina). Jaamme tietoa siitä miten ihmisen mieli yleensä toimii, millaiset asiat saattavat monelle olla tärkeitä tai hyödyllisiä, ja sitten yhdessä tutkimme miten asiakas haluaa siinä kohtaa asioista ajatella, mitä kokeilla ja mitä ei. Oman elämänsä asiantuntija ja alansa ammattilainen saa samalla kertaa sekä tiivistetyn tietopaketin siitä miten ihmisen mieli toimii ja miten sosiaalinen ympäristö siihen vaikuttaa että yksilöllisen ratkaisukeskeisen ohjauksen tiedon hyödyntämiseksi omassa elämässään ja/tai työssään. Tavoitteena on, että EASEL-ohjelmista hyötyvät sekä ohjattava että työyhteisö, asiakkaat ja yrityksen tulos, hänen lähipiirinsä, mutta myös yhteiskuntamme, joka koostuu ihmisistä. Meistä kaikista. Työpaikoilla ihmiset ovat samalla jonkun äitejä ja isiä, tai tulevia sellaisia, ystäviä, veljiä ja siskoja, setiä, tätejä ja ehkä jonkun kummeja, naapureita, mentoreita tai muuten vaan tuttuja ja arjessa ohikulkijoita.

Tänään tällaisin ajatuksin. Jonakin toisena päivänä tämä tarina olisi vähän toisennäköinen. Päätän nyt kuitenkin Umberto Maturanan sanoin: “rakkaus on tekoja, jotka mahdollistavat myös toiselle elämisen omana itsenään”.

Minä en kuvittele voivani muuttaa maailmaa, mutta haluan olla rakentamassa omalta pieneltä osaltani siitä parempaa. EASEL on minun tapani. Mikä on sinun?

Mari