Stressin tunnistaminen ja omien rajojen tunteminen toleranssiympyrän kautta

| heinä 6, 2016 | Easel

Stressi on väistämätön osa elämäämme. Jokainen kokee stressin hieman erilailla. Itselläni pitkäaikainen stressi näyttäytyy selkeimmin unettomuutena. Hetkellinen stressi taas ilmenee hengitykseni tihentymisessä ja näkökenttäni kavenemisena. Ajoittainen stressi myös auttaa meitä oppimaan omia rajojamme ja kehittämään niitä. Aluksi on kuitenkin tärkeää määritellä mitä stressi oikein on?

Jokaisella meistä on käsitys omista rajoistamme. Välillä tämä käsitys on realistinen, kuten uskomukseni siitä etten selviäisi 50 metrin pudotuksesta hengissä. Ajoittain (ja itseasiassa usein) nämä mieltämämme rajat ovat kuitenkin ennenaikaisia. Se hetki kun lenkillä löydät itsesi jyrkän ylämäen juurelta ja luulet ettet tule millään jaksamaan mäkeä ylös, tai kun salilla luulet etteivät kätesi jaksa enää yhtäkään hauiskääntöä, mutta jatkat kuitenkin. Stressi muodostuu silloin kun ympäristössämme on ongelma jota emme koe voivamme ratkaista. Se siis muodostuu kahdesta elementistä: Jostain haasteesta joka pitäisi ylittää (kuten jyrkkä ylämäki) ja kokemuksestamme ettemme kykene siihen (koska olen liian väsynyt juoksemaan). Näiden tekijöiden perusteella muodostuu stressitila, jossa elimistömme alkaa ohjaamaan toimintaamme.

Keskittymiskyvystä ja päätöksenteosta voimme kiittää etuotsalohkoamme. Tällä aivoalueella aivomme muodostavat ja toteuttavat pitkäkestoisia suunnitelmia ja tavoitteita. Otsalohko parantaa meidän sosiaalista älyämme, ja sitoo toimintaamme ympäristöömme. Yksi sen tärkeä ominaisuus on myös ulkoisten häiriötekijöiden sulkeminen ja keskittymiskyvyn ylläpitäminen. Kun nämä ulkoiset häiriötekijät kasvavat liian suuriksi, otsalohko menettää otettaan.

Mantelitumake on aivojemme hälytyskeskus. Se reagoi uhkiin ympäristössämme. Jos uhka on tarpeeksi suuri, se ohittaa etuotsalohkon kokonaan. Tämä uhka voi olla niin fyysinen kuin myös psyykkinenkin. Olennaista on, että tällaisessa tilanteessa mantelitumake tukeutuu tunnemuistopankkiin, ja meidän reaktiomme ovat tunnepohjaisia eivätkä harkittuja. Tämä mahdollistaa välittömän intuitiivisen reaktion uhkaan, mutta harkintakyky ja päätöksenteko kärsivät.

Stressissä on siis oleellista ymmärtää etuotsalohkon ja mantelitumakkeen suhde, sekä mantelitumakkeen arvioimien uhkien subjektiivisuus. Stressitilan kasvaessa etuotsalohkomme menettää otettaan, kun tämä siirtyy mantelitumakkeelle. Tällöin etenkin pitkäaikainen suunnitelmallisuus ja harkintakyky kärsivät, ja fokuksemme siirtyy välittömän tilanteen tunnepohjaiseen ratkaisemiseen. Mantelitumakkeen aktivaatioon vaikuttaa meidän käsityksemme omien kykyjemme rajoista, joka rakentuu elämämme aikana kokemustemme pohjalta. Herkkyys onkin sidoksissa ympäristöömme.

EASEL:ssä käytämme toleranssiympyrää mallintamaan stressitasoja. Jokaisella meistä on oma mukavuusalue, oppimisalue ja stressialue. Oppiminen vaatii aina jonkintasoista stressiä, sillä siinäkin on kyse ongelmanratkaisusta. Jos stressi ylittää kriittisen pisteen, siirrymme kuitenkin mantelitumakkeen hallitsemaan stressireaktioon, jossa oppiminen kärsii ja tunnereaktiot ottavat vallan.

Siedettävällä epämukavuusalueella, eli oppimisalueella, toimiminen on olennainen osa aivojemme kehitystä. Oppimisalueen rajoilla käyminen harjoituttaa aivojemme stressin säätelykykyä ja varmistaa ettemme opi yliherkiksi. Jatkuvassa valmiustilassa oleminen käy raskaaksi aivoillemme, ja sen takia siinä oleminen ja siitä vapautuminen on olennainen osa elämää. On myös väistämätöntä, että elämä on välillä stressaavampaa. Pelkällä mukavuusalueella emme oppisi mitään.

Punaisella stressialueella äärimmillään yksilö altistuu pako tai taistelu reaktioon. Tällöin aivojemme syvimmät tumakkeet kaappaavat vallan. Näillä aivoalueilla on suorat hermostot tärkeimpiin elimiimme, ja ne ohittavat kokonaan muut aivoalueet. Tämä mahdollistaa täydellisen keskittymisen selviytymiseen, joka on auttanut ihmisiä pysymään hengissä vaarallisissa tilanteissa. Tässä tilassa ihminen voi pyrkiä taistelemaan, pakenemaan tai lamaantua täysin.

On kuitenkin tilanteita joissa pako tai taistelu reaktio ei ole tarpeen, mutta aivomme kytkevät sen päälle kaikesta huolimatta. Yksi esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla, kun työmääräsi on kasaantunut monta viikkoa. Vaikka pyrit joka viikko tekemään töitä alta pois, niitä tuntuu kasaantuvan nopeammin kuin saat niitä tehtyä. Jossain vaiheessa lakkaat tekemästä töitä ollenkaan. Otat saikkua tai alat katsomaan kissavideoita YouTubesta. Yrität vain sulkea asian mielestäsi. Tällöin kumulatiivinen stressi on ajanut sinut mukavuusalueelta kriittisen pisteen yli. Lopputuloksena on lamaantuminen. Ulkoinen uhka (kyvyttömyys saada töitä tehtyä) on kasvanut mielestäsi liian suureksi ratkoa (koska työmäärä kasvaa nopeammin kuin saat sitä vähennettyä). Toki tällainen tilanne ei välttämättä ratkea jatkamalla töiden tekemistä, vaan työmäärän kasaantuminen täytyy saada tavalla tai toisella hidastumaan. Asian poissulkeminen ja lamaantuminen ei kuitenkaan ole rakentava ratkaisu.

Pako tai taistelu tilanne voi myös syntyä välittömästi. Aivoillamme on eri tasoisia valmiustiloja. ”Omissa ajatuksissaan” oleminen on vähän kuluttava ja rauhoittava tila, jossa meidän aivomme pääsevät lepäämään. Tämän takia se onkin välttämätön osa elämäämme. Jos joudumme harppaamaan tällaisesta alhaisesta valmiustilasta liian nopeasti korkean valmiuden tilaan, aivoillamme on suuri riski mennä yli, ja päätyä pako tai taistelu reaktioon. Hyvä esimerkki olisi tilanne jossa ajat autoa omissa ajatuksissasi, ja yhtäkkiä tielle juoksee peura. Jatkuvaa havainnointia ja siedettävän epämukavuusalueen valmiustilaa opetetaankin ylläpitämään autoa ajaessa. Jos aivot olivat jo valmiiksi virittyneet havainnoimaan ympäristöä, kykenemme reagoimaan uhkaan maltillisemmin.

Jatkuvassa valmiustilassa oleminen käy raskaaksi aivoillemme, ja sen takia siinä oleminen ja siitä vapautuminen on olennainen osa elämää.

Jokainen saattaa elämänsä aikana joutua käymään punaisella alueella. Omasta mielestäni se on jopa otollista, sillä samalla opimme tuntemaan oman kriittisen pisteemme, ja miten reagoimme joutuessamme punaiselle alueelle. Oleellista on tunnistaa milloin tämä tapahtuu, ja pyrkiä sieltä pois. Etenkin pitkäkestoinen altistus stressialueelle on haitaksi ihmiselle.

Jokaisella meistä on erimuotoinen oppimisalue. Riippuen menneistä kokemuksistamme, kriittinen pisteemme on asettunut eri paikkoihin. Etenkin jos olet ollut samankaltaisessa tilanteessa aikaisemmin, ja ”selvinnyt” siitä, oppimisalueesi on kasvanut siitä kohtaa. Hyvä esimerkki olisi yleisön edessä puhuminen. Osalle se on jo lähtökohtaisesti luontevampaa kuin toisille. Geeneillä on aina jonkinasteinen vaikutus. Tämän lisäksi henkilöt jotka ovat puhuneet yleisön edessä useita kertoja aikaisemmin kärsivät vähemmän ramppikuumeesta. Toisaalta, jos menet ensimmäistä kertaa puhumaan suuren yleisön eteen ja lamaannut, saattaa sinulle jäädä trauma joka tekee yleisön edessä puhumisesta entistä vaikeampaa. Olennaista siis on onnistuneiden kokemusten kerryttäminen.

Stressin ja sen säätelyyn liittyvien mekanismien tiedostaminen auttaa meitä ymmärtämään omaa elämäämme ja tunnistamaan tilanteita joissa stressireaktio saa vallan. Oman tilan tunnistaminen auttaa säätelemään ympäristöämme, ennen kuin se ajaa meidät punaiselle alueelle. Oman kriittisen pisteen paikantaminen auttaa myös harjoituttamaan omaa stressin sietokykyä ilman sitä alentavia traumatisoivia kokemuksia. Meidän tulisi pyrkiä saamaan kokemuksia vastoinkäymisistä ja niiden ylittämisestä. Tämä kehittää omaa oppimisaluettamme ja mahdollistaa kyvyn toimia entistä haastavemmissakin tilanteissa. Ymmärtämällä stressiä opimme myös tunnistamaan stressin yhteisössämme, ja auttamaan ystäviämme pois heidän punaiselta alueeltaan. Ylipäätänsä stressitilassa sen hetkisellä ympäristöllä on myös vaikutus ihmisten reaktioihin, ja seuraavassa tekstissä voimmekin tarkastella miten yhteisöä voi rakentaa suuntaan joka alentaa kaikkien stressitasoja ja mahdollistaa harkitun ja päättäväisen toiminnan myös paineen alla.

Motivaatiosta, tahdonvoimasta ja sinnikkyydestä

Ihannetyöntekijä saisi mieluusti olla sisäisesti motivoitunut (hyvistä syistä), sitoutunut työnantajaan ja samalla yrittäjähenkinen, jolla haetaan ilmeisesti lähinnä intoa tehdä enemmän firman hyväksi kun kehdataan tai osataan pyytää.  Uskon systeemisenä...

Arvomme

  • Kunnioittavasti ja hyväntahtoisesti
  • Rehellisesti ja läpinäkyvästi
  • Laajalla ammattitaidolla
  • Yhdessä

Koulutustilat

Valmennamme Suomessa ja ulkomailla asiakkaan toivomissa tiloissa. Omat koulutustilamme sijaitsevat Savikon Tila Vihdin Jokikunnalla HillSide Golfin naapurissa. Mikäli tilaat suljetulle ryhmällesi koulutuskokonaisuutta ja haluat siihen kokemuksellisia harjoituksia, mutta kokonaisuudessaan omissa tiloissanne, suunnitellaan yhdessä.

 

Kaikille, jotka haluavat sekä menestyä vaativassa työssään että voida hyvin ja jaksaa vielä pitää hyvää huolta rakkaistaankin.

© 2016 EASEL Training Oy.

SEURAA MEITÄ