Hei!

Viimeksi kirjoitin siitä, mikä lopulta on keskeisintä uran ja perheen yhdistämisessä – läheisten laittaminen etusijalle, koska muu ei kuitenkaan oikeasti onnistu. Ihan sama pätee esimiestyössä. Työyhteisön myönteiseen ja toinen toisensa rajoja kunnioittavaan vuorovaikutukseen perustuvan toimintakulttuurin ohjaaminen ja kaikkien jäsenten työhyvinvointi on parasta laittaa listalla aika ykköseksi, sillä muu kalahtaa taatusti jollain aikavälillä esimiehen ns. omaan nilkkaan tuottavuuden laskuna, sitoutumattomuutena, jatkuvina kärhäminä ja huonona ilmapiirinä, sairaslomina jne..

Työyhteisöissä, ja perheissä, on usein puutteelliset taidot ratkoa konflikteja keskustelemalla. Erimielisyydet ovat ihan normaaleja, jos paikalla olijat ajattelevat omilla aivoillaan. Kenraali Pattonin sanoin: jos me kaikki olemme samaa mieltä, joku meistä ei ajattele.  Minun kokemukseni mukaan kaikki konfliktit töissä ja kotona johtuvat epäselvistä rajoista. Systeemisenä ja kvanttifysiikan teoriaan uskovana minun on aika mahdotonta nähdä ketään irrallaan kontekstista ja ympäristön vuorovaikutussuhteista. Se mihin kiinnitetään huomiota kasvaa. Kvanttifysiikan perussääntöjen mukaan havainnoija vaikuttaa havainnoinnin kohteeseen. JA aivomme on piuhotettu skannaamaan ympärillä olevien sisäisiä mielialoja ja aikomuksia automaattisesti, kun sen sijaan omien ajatusten ja tuntemusten tietoinen ajattelu vaatii raakaa työtä, on kymmenen kertaa hitaampaa ja täynnä asenteista ja uskomuksista johtuvia vääristymiä.

Rajat ovat työpaikoilla ja kotona ihan keskeiset, mutta ne eivät tarkoita aggressiivista rajavalvontaa, vaan omien rajojen kirkkautta itselle ja kommunikointia toisille. Toivon, että koitat kuulla mitä yritän sanoa ja puhut minulle ystävällisesti silloinkin, kun olemme eri mieltä yms.. Olen nähnyt hienosti konfliktinsakin ratkovia perheitä ja parisuhteita, ja olen kuullut ensikäden tietona myös mm. sellaisesta henkisesti erittäin raskasta työtä tekevästä työyhteisöstä, joka on yli kymmenen vuotta tehnyt loistavan tuloksellista työtä ilman työyhteisön keskinäisiä tai alaisen ja esimiehen välisiä konflikteja. Heillä on erittäin selkeät rajat yksityiselämän ja työpaikan välillä, absoluuttinen molemminpuolinen ammatillinen arvostus ja yksilön kunnioitus keskenään, ja selkeät pelisäännöt sille, miten näkemyserot käsitellään silloinkin, kun tehdään yhdessä vaikeita päätöksiä.

Kuten aina, helpointa on aloittaa itsestä. Tällä piirustuksellani voit hahmotella hieman omia rajojasi ja mitkä niistä vuotavat? Mitkä ovat työminääsi tukevia / stressiä aiheuttavia osa-alueita? Mikä paine tulee sisältä, mikä itsesi ulkoa? – Lisää kehille asioita ja ihmisiä, vaikka golf, ystävät ja perhe, jos niin haluat. Mieti kuitenkin rajapintoja ensisijaisesti työsi näkökulmasta.

Työminä on se, joka olet töissä, perustehtäväsi työroolissasi jne.. Yksityinen minäsi kuvaa niitä sinun toimintatapojasi ja elämäsi osa-alueita, joiden ajattelet kuuluvan yksityiselämääsi. Esim. kotona valvottava ihana vauva pistää kuitenkin joinakin päivinä keltaista tai punaista nuolta yksityisestä työminääsi. Ydinminä viittaa tässä arvoihisi ja kaikkeen siihen oman itsesi syvimpään ja tärkeimpään, jota suojaat ja josta käsin teet arvo- ja moraalivalintojasi arjessa. Esim. työpaikkakiusaaminen pistää punaisen nuolen ulkoa työminä-laatikkosi läpi ydinminääsi. Tai jos itse omien asenteittesi ja uskomustesi, pelkojesi jne. vuoksi kohtelet eri ihmisiä erilailla, ydinminästäsi lähtee erivärisiä nuolia ulos. Sokea minä tarkoittaa sellaisia omia persoonallisia toiminta- ja rektiotapoja, joita ei itse huomaa, mutta joihin toiset reagoivat. Henkilökohtaisella prosessilla tarkoitan tässä esim. työn ohessa opiskelua, avioeroa, itsen luonnollista etsikkoaikaa neljänkympin välitilinpäätöksessä yms.. Oleellista on miettiä, falskaako joku raja? Mikä kuormittaa tai voimaannuttaa mitäkin laatikkoasi?

Ensi viikolla palataan konfliktien ratkaisemiseen sillä kuuluisalla puhumisella… mutta rakentavasti ja niin, että asiat etenevät.

Mukavaa viikkoa!

Mari